(Lisätty 3/2010)

Eduskunnan täysistunnossa nähtiin viime viikolla surullinen näytelmä. Opposition tärkeästä asiasta - eriarvoistumisesta, perusturvan alhaisesta tasosta ja köyhyydestä - tekemä välikysymys tuntui olevan osalle hallituspuolueiden edustajia pelkkä show, jossa lähinnä käytiin 1980-lukua myöten läpi entisten hallitusten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Ikävää oli myös osan hallituspuolueiden edustajista harrastama asioiden jopa räikeä vääristely. Vaihtoehto-ohjelmaamme ja -budjettiimme ei ollut perehdytty ja väitettiin asioita, jotka eivät ole totta. Tietämättömyyden tai tahallisen harhaanjohtamisen huippu saavutettiin, kun epäiltiin meidän estäneen yhden edustajamme osallistumisen keskusteluun sekä kun kokoomuslainen kansanedustaja taas kerran syytti yksin demareita päätöksistä, joita on tehty kokoomuksen pitäessä hallussaan valtionvarainministerin salkkua.

Välikysymyskeskustelusta jotain turvaa ja näkemystä tulevaisuuteen odottanut kansalainen ei saanut pitkästä kinasta varmastikaan mitään kouriintuntuvaa. Pienillä tuloilla sinnittelevä olisi ollut oikeutettu kuulemaan, millaista toivoa elämään ja apua omaan kireään talouteen on kenties lähitulevaisuudessa luvassa. Nyt tarjolla oli pelkkää parranpärinää. Ehkä näin oli tarkoituskin, sillä kovin heppoiset ovat hallituksen eväät pienituloisille suomalaisille. Sen sijaan muualle ymmärrystä ilmeisesti riittää, sillä hallituksen on sanottu suunnittelevan taas lähes 500 miljoonan euron uusia veronalennuksia yrityksille.

Muutenkin keskustelu oli jälleen monelle meistä piinaa, tuttua puhemiesten diktatuuria. Moni meistä istui kolmen ja puolen tunnin keskusteluosuuden saamatta ensimmäistäkään yhden minuutin mittaista puheenvuoroa. Jos vuoro olisi kohdalle osunut, olisin kysynyt pienituloisten lapsiperheiden ja pientä eläkettä saavien tilanteesta. Molemmilla on jo pitkään ollut matti kukkarossa. Suomessa kun suurimpien häviäjän rooliin ovat joutuneet yksinhuoltajat, eläkeläiset ja opiskelijat sekä monet kahden huoltajan perheet, joita on kohdannut vanhempien työttömyys tai lomautus.

Hallitusta tämä ihmisten arkisen toimeentulon surkeus ei näytä juurikaan huolettavan. Välikysymyskeskustelusta, monen muunkin keskeisen ministerin tavoin poissaollut, työministeri ja vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäkikin tyytyy povaamaan, että työttömyysluvut kyllä tästä vielä kasvavat. Kasvava massatyöttömyys tuntuu olevan tälle hallitukselle kuin vääjäämätön luonnonvoima. Työministeri saakin ikävä kyllä sanoa olleensa oikeassa, jos hallitus ei laita uutta vaihdetta työttömyyden kitkemisessä päälle. Ei työministeriltä ja hallitukselta kaivata mustia ennusteita, vaan toivoa ja toimintaa, jotta Suomi pääsisi taas jaloilleen. Näitä linjauksia olisi ollut hyvä kuulla myös välikysymyskeskustelussa vanhojen tilastojen sijaan.